Research introduction in English here!

Kiitos TAIKE! Myönnetty korona-avustus mahdollisti tämänkin osallistavan taiteellisen tutkimusmatkan vuosina 2021 ja 2022.

NOI-SE

Toimijoina: Anita Valkeemäki ja Tuure Haapavirta

Tapahtumapaikka: Indictus, Intiankatu 3, Helsinki

NOI-SE projekti on improvisaatiota, leikkiä ja kokeilua, jossa oma ääni kertautuu
mikkien, syntetisaattorien sekä säröjen avulla ja palautuu takaisin kehoon ja liikkeeksi.
Yksinkertaisimmillaan se on meteliä, irrottelua, hulluttelua. Yksinkertaisimmillaan työskentely on äänilaitteiden kantamista ja kokoomista. Syntetisaattorit, mikit, säröpedaalit kiinnitetään äänipöytään, ja viritellään kehot. Etsitään ensimmäinen ääni ja lähdetään siitä liikkeelle. Jokainen kerta on erilainen. Ainutlaatuinen ja katoava. Ainoastaan tavaroiden kokoaminen ja purkaminen ovat toistuvat elementit.

Noi-SE koostuu improvisoiduista osallistujien esityksistä. Se on ennen kaikkea yhteistyötä, joka kehittyy osallistujien myötä ja kanssa. Se on yhteismuotoutumista, jossa toiminta, aiheet ja teemat kehittyvät yhdessä osallistujien kanssa. Merkitys on siinä, että avaamme tilan, jossa kukin osallistuja voi kokea, tuntea, ajatella, kokeilla, paljastaa, heittäytyä, varautua… tai vain kerätä yksi uusi kokemus lisää oman elämänsä horisonttiin.

Noi-sen alkuaskeleet edelleen askeltavat allaolevan aiheen kanssa.

Uusi tutkimukseni 2020 on kivussa olemisesta ja elämisestä.  Kyseinen aihe on pyörinyt elämässäni jo vuosikymmeniä. Tutkimuksen ja taiteellisen työni perimmäisenä tarkoituksena on tutkia kivun representaatioita, kivun valtaa ja asemaa, jonka se ottaa ja joka sille on annettu. Tavoitteena on tuoda esiin erilainen tapa käsitellä kipua, ilman sen jakamista fyysiseen, psyykkiseen tai sosiaaliseen kenttään. Haluan painottaa kivun kokonaisvaltaisuutta, sen ruumiillista olemusta ja sen läpitunkevuutta, jopa sen taiteellisuutta.

Teoreettisena lähtökohtana on Elaine Scarryn (1985, The Body in Pain) ajatukset kivun kielellisestä pakenemisesta. Laitan muutaman pääkohdan tähän: a) Hänen mukaansa kivulla ei ole omaa ääntä, mutta kun se saa äänen, se kertoo tarinaa vaikeudesta tulla ilmaistuksi, vallasta ja vallan hahmottamisen epämääräisyydestä sekä sanallisen ja aineellisen ilmaisun luonteesta. b) Kipu eriää muista kehollisista ja psyykkisistä tapahtumista, koska sillä ei ole kohdetta ulkoisessa maailmassa. Vaikka kivun kokemus on yhtä ensisijainen kuin on kuuleminen, halu tai kyky tuntea nälkää ja janoa, niin kipu ei ole jotakin kohden, kuten nälkä on tarve saada ravintoa. Kipu on itsessään yksin. c) Ainoa tila, joka on yhtä poikkeava kehollisista ja psyykkisistä tapahtumista, on kuvittelu. Voidaan sanoa, että kuvittelu kohdentuu kohteeseen ilman koettavaa tarkoituksellista tilaa eli toisin sanoen voidaan kuvitella jotakin sellaista, jota ei tarvitse kokea. Kipu puolestaan on tarkoituksellinen tila ilman tarkoituksellista kohdetta eli toisin sanoen, kipu on meille olennainen ja meissä oleva ja tapahtuva kokemus ilman suoraa kohdetta. d) Mutta jos, kipua tarkastelee kuvittelun kautta, niin voidaan saapua tilaan, jossa syntyy tarinoita ja ilmaisuja, jotka onnistuvat murtamaan kivun kielellisen ilmaisun pakenemisen. 

Kiitos TAIKE tutkimuksen alun mahdollistamisesta.

Dear pain

… Auts! You are here again

… yes, you invited me .

… No, fuck! Again? Why do I do this? Why I need you? Why you became my closest friend?

… Because I am handsome, sexy, and I fill your mind. You can’t stop thinking of me. I am in your heart, in your mind, in your attitude and in your body!

… Are you me?

… Kind of. But certainly IN you.

… But I kill you almost everyday…

… So you believe, but no. I just give you some own space and time. I need rest as well. I take a nap and relax and hang around and so on.

… Oh! You are so thoughtful!

Väitöstyössäni 2008 – 2017 Ruotuun taipumaton – Tutkimusmatka tanssin improvisatorisen opettamisen oppimiseen (2017) reflektoin ja tarkastelin omakohtaisesti työskentelyssäni kehkeytyvää taidepedagogiikan ja opettamisen kehkeytymistä. Lopulta tutkimuksessani syntynyt ymmärrys pedagogiikasta, opettamisen oppimisen kehräksenä sekä ymmärrys oman opettamisen tavoista, on kuljettanut minut uusien kysymysten ja aiheiden äärelle. Pohjalla on aina kysymys: Mikä minua kiinnostaa ja innostaa? Sillä todellakin kiinnityn (kiinnitymme) kiinnostavaan, näin se on ja mitä ikinä se on.

Kevään 2019 tein tutkimusta työelämän ja taidepedagogiikan maastoissa. Tutkimusotsikkoni oli: Taiteellinen toiminta ja yrittäjyys erillään yhdessä: taidepedagoginen haaste esittävien taiteiden korkea-asteen opinnoissa Tutkimukseni aiheena oli kehittää uusia toimintatapoja taiteilijan työllistymisen tukemiseksi. Pohjana tutkimukselle oli oma taiteellinen työskentelyni ja yrittäjänä oleminen. Lyhennelmä suunnitelmasta: Yrittäjyys ei ole suora ratkaisu työllistymiseen taiteissa, mutta se pitää sisällään varteenotettavia ajatus- ja toimintamalleja. Ajatuksena on törmäyttää kaksi toimintakulttuuria, tanssitaide ja yrittäjyys toisiinsa, ilman ennakko-odotuksia ja katsoa, mitä syntyy. Hiljaisena tavoitteena on kehittää sellaisia toiminta- ja ajattelumalleja, jotka rohkaisevat tunnistamaan omaa taiteellista asiantuntijuutta ja sen arvoa sekä jäsentämään sitä erilaisissa konteksteissa.  

Tutkimus on keskeytetty, enkä usko palaavani siihen.

Tutkimus toteutettiin / Research environment: CERADA (Affiliated researcher) and in cooperation with Theatreacademy Degree Program in Dance BA and MA
Rahoitus / Funder: Jenny ja Antti Wihurin rahasto (2019)