Kutsuvat minua kehokuiskaajaksi…

Asiantuntijuuteni koostuu moninaisten taiteellisten ja hoidollisten koulutusten ja kokemusten horisontista. Olen opiskellut tanssin moninaisia muotoja ja lajeja, erinäisiä somaattisia menetelmiä sekä brasilialaista taistelulajia capoeiraa, liian monta vuotta ja liian monta vuotta sitten. Lisäksi olen opiskellut klassista osteopatiaa (1999–2004) ja kraniosakraaliterapiaa (2005–2007). Olen tanssitaiteen tohtori (2018).

Työskentelyni ytimenä on kehollisuus / ruumiillisuus eli tämä ihmisen muotoa tuottava kokonaisuus, jota jaksan vaalia ja loputtomasti ihmetellä sen ulottuvuuksia ja ihmeellisyyksiä. Vielä elämme aikaa, jossa kehomme ovat elämämme ja toimintamme ehto. Ja juuri siksi jaksan innostua yhä uudestaan siitä viisaudesta, jota keho kantaa mukanaan. Mistä ja miten liike syntyy? Miten liike ja keho jäsentää elämäämme, ajatuksiamme ja päätöksiämme. Miten asenteet ja ajatukset vaikuttavat kehoon ja sitä kautta kunkin omaan oloon ja eloon?

Olen matkani aikana oppinut, että liikkeen tunnustelu ja tutkiminen tarkoittavat jotain sellaista, missä kehrää ymmärrystä itsestä, omista sisäisistä tapahtumista ja tuntemuksista. Sillä aina liikkuessa liikahtaa sisäisesti ja ulkoisesti omanlaista aikaa ja matkaa, samalla vaikuttaen ja vaikuttuen. Ehkäpä yksi askel kohti parempaa huomista on kasvattaa ymmärrystä itsestämme, kehollisina kokonaisuuksina, osana maailman ketjuuntumista, osana rihmastoa, joka koostuu ihmisistä, tapahtumista ja kohtaamisista. Eläminen tässä ajassa on haastavaa. Pahimmillaan se on nälkää, huolta, pelkoa ja toivottomuutta. Mutta tässäkin kohdassa keho jaksaa kiepsahdella, kääntyillä, kurotella, kiertyä… kohti toivoa.

Väläyksiä matkan varrelta löydät myös seuraavista blogeista:

olgatmuhevaiset.blogspot.com (liikeimprovisaatiota Lapissa)

tekolonkkaniveljalka.blogspot.com (elämää lonkkaleikkauksen jälkeen)

”en tiedä
olenko mänty vai kuusi
käpyinen petäjä huusi”
(Liisa Niinivirta)